Hepatiitti C on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joka vaurioittaa maksaa ja voi johtaa maksakirroosin sekä maksasolusyövän kehittymiseen. Vain joka neljäs tartunnan saanut kokee mitään oireita virusinfektiosta. Suurin osa tartunnan saaneista jää viruksen kantajiksi, eli infektio kroonistuu. Suurin osa tartunnoista on Suomessa saatuja. Suonensisäisten huumeiden käyttö on yleisin C-hepatiittiviruksen tartuntatapa, harvinaisempaa on saada tartunta seksissä tai äidiltä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana.

Akuutti C-hepatiittitartunta on harvoin (10–15 % sairastuneista) oireinen. Krooninen C-hepatiitti on useimmiten oireeton, vaikka se voi vuosien tai vuosikymmenten jälkeen johtaa maksakirroosiin ja maksan toimintojen heikkenemiseen.

Viimeisen seitsemän vuoden aikana Suomessa on hoidettu 1800 C-hepatiittiviruksen kantajaa vuosittain. Suomessa C-hepatiittitapauksia oli noin 1100 vuonna 2024, ilmaantuvuus ei ole muuttunut noin 10 vuoden aikana (Tartuntatautirekisteri, THL 2025).

Maailman terveysjärjestö (World Health Organization, WHO) on asettanut maailmanlaajuisen tavoitteen C-hepatiitin häätämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) julkaiseman pitkän aikavälin tavoite jo menneille vuosille 2017–2019 oli C-hepatiittikantajien hoito ja C-hepatiitin ilmaantumisen vähentäminen.

STM on käynnistänyt 2025–2027 suunnatun valtionavustushankkeen hepatiitti C:n eliminoimiseksi Suomessa. Tavoitteena on kehittää ja ottaa käyttöön uusia toimintatapoja, jotka tehostavat hepatiitti C:n testausta, hoitoon pääsyä ja ennaltaehkäisyä, erityisesti pistämällä huumeita käyttävien parissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi testauksen ja hoitoon pääsyn yksinkertaistamista hyödyntämällä nopeita vieritestimenetelmiä matalan kynnyksen palveluissa, kuten päihdehoitoyksiköissä, terveysneuvontapisteissä ja asumispalveluyksiköissä.

Useimmiten C-hepatiittiviruksen tartunnan saanut ei parane ilman lääkehoitoa, vaan jää viruksen kantajaksi, jolloin maksaa vaurioittava tulehdus jatkuu ja henkilö on tartuttava. Tavoite on hoitaa kaikki C-hepatiittitartunnan saaneet potilaat. Yli 95 % potilaista paranee C-hepatiitista kuurimaisella lääkehoidolla.

C-hepatiitti tarttuu yleisimmin henkilöstä toiseen yhteisten huumeiden käyttövälineiden, kuten huumeruiskujen välityksellä. Onkin tärkeää, että huumeiden käyttäjät saavat puhtaita neuloja ja lääkeruiskuja. On toivottavaa, muttei pakollista, että aktiivisesti huumeita käyttävä toisi likaiset vanhat ruiskut mukanaan neulanvaihtopisteisiin. Opioidikorvaushoito vähentää aktiivista suonensisäistä huumeiden käyttöä ja sitä kautta C-hepatiitin tartuttavuutta.

• PSHVA: Terveyskeskusten päihde- ja mielenterveyspalvelut

Pohjois-Savon hyvinvointialueella on neulanvaihtopisteet vuonna 2025 Kuopiossa, Iisalmessa ja Varkaudessa. Näiden pisteiden kautta pääsee C-hepatiittitestiin. Hoitoon pääsyn kynnys potilailla tulisi olla matala ja palvelut helposti tavoittavissa.

• Pohjois-Savo: Terveysneuvonta- ja neulanvaihtopiste
• Päihdelinkki: Neulanvaihtopisteet

C-hepatiittipotilaan nopea hoidon aloitus ehkäisee lähipiiriin kuuluvien henkilöiden tartunnan riskiä. Kun C-hepatiitti todetaan henkilöllä, tuleekin hänen puoliso/puolisot ja huumeiden käyttöympäristön henkilöt myös testata ja hoitaa samalla. Henkilölle, joka on C-hepatiitin kantaja, annetaan tietoa sairauteen liittyen.

• Ohje C-hepatiittiviruksen kantajalle (pdf)

Mikäli henkilö käyttää tai on joskus käyttänyt suonensisäisiä huumeita (oli hänellä C-hepatiittia tai ei), tulee hänet rokotuttaa A- ja B-hepatiittia vastaan Twinrix®-rokotteella (0, 1, 6-12kk). Jos on epäselvää, onko aikaisemmin rokotettu A- tai B-hepatiittia vastaan, rokotetaan sillä olettamalla, ettei henkikö ole saanut rokotteita. Huom. ennen B-hepatiittirokottamista TESTAA B-hepatiitti (HBsAg-positiivisuus muodostuu sittemmin rokotteen vuoksi).

Rokottaminen ei estä C-hepatiittihoidon aloitusta, ja hoidon voi aloittaa ennen rokotusta tai rokotteen voi antaa ennen hoitoa. Rokotukset ovat yksilölle ja puolisolle/puolisoille sekä perheenjäsenille ilmaisia ja ne annetaan perusterveydenhuollossa tai päihdehoitoyksikössä.

• THL Hepatiittirokotteet

C-HEPATIITIN TESTAUKSEN AIHEET

• Pistämällä huumeita käyttävät tai käyttäneet
• Vangit tai vankilassa olleet
• C-hepatiittipositiivisen seksikumppanit
• C-hepatiittipositiivisten äitien lapset
• Maahanmuuttajat maista, joissa C-hepatiitin esiintyvyys on vähintään 2 %
• Jos tatuointeja, lävistyksiä tai hammastoimenpiteitä on tehty ilman asianmukaista hygieniaa
• Epäselvästä syystä koholla olevat maksa-arvot tai maksan vajaatoiminta

C-HEPATIITIN TESTAAMINEN

Jos on käytettävissä vieritestimenetelmä, ns. pikatestimahdollisuus, jossa C-hepatiitti HCVNhO ja mahdollisesti myös HIVagAb sekä B-hepatiitti (HBsAg) ovat testattavissa, käytetään sitä. Vieritestimenetelmillä on mahdollisuus tutkia HCVNhO, HBsAg sekä HIVAgAb.

Jos ei ole käytössä vieritestimenetelmää, C-hepatiitti tutkitaan verikokeesta  nukleiinihappotutkimuksella (HCVNhO, 1721) ja sen ollessa positiivinen potilas on tartuttava C-hepatiitin kantaja. Jos HCVNhO on negatiivinen, on potilas joko parantunut itse C-hepatiitista (harvinaista) tai saanut siihen viruksen elimistöstä poistaneen lääkehoidon.

TARTUNTATAUTI-ILMOITUS

Aina, kun löydetään uusi C-hepatiittitartunta, lääkäri tekee tartuntatauti-ilmoituksen.

• THL: Lääkärin tartuntatauti-ilmoitus ja tartuntatautiepäily
• Suora linkki THL:n Ilmoituslomakkeelle. Mikäli sivu ei avaudu tästä suoraan, löytyy polku lomakkeelle yllä olevan linkin kautta THL:n sivuilta.

Ennen hepatiitti C:n lääkehoidon aloitusta tehtävät tutkimukset:

• HIVAgAb (riittää myös sormenpääosoitustesti, jos se käytettävissä)
• HBsAg (riittää myös sormenpääosoitustesti, jos se käytettävissä)
• Fertiili-ikäisiltä naisilta U-HCG

Riskipotilaille (yli 40-vuotiaat, tai BMI > 35 tai hyvin runsas pitkäaikainen alkoholinkäyttö nyt tai aikaisemmin)

• APRI TAI
• Elastografia
  • Jos APRI > 1 tai elastografiassa > 12kPa, selvitetään maksan ja munuaisten toiminta: P-TT %, P-Bil, P-Alb, P-Krea, Ylävatsan UÄ

Lääkehoidon aloittamisen kynnys tulee pitää matalana ja hoito tarjotaan potilaalle helposti toteutettavalla tavalla. Hepatiitti C –tartunta hoidetaan suun kautta otettavilla lääkkeillä. Lääkehoidon kesto on 8–12 viikkoa. Lääkkeet ovat potilaalle maksuttomia ja hyvin siedettyjä. Yli 95 % potilaista paranee C-hepatiitista lääkehoidolla.

Kaikki C-hepatiittia kantavat potilaat hoidetaan, jos arvioidaan heidän olevan lääkehoitoon myöntyväisiä ja heidän sitoutumisensa nähdään riittäväksi lääkehoidon läpivientiin [onnistumiselle]. Ajankohtainen päihteiden käyttö ei ole este hoidolle.

Suurin osa hoidoista toteutetaan terveysneuvontapisteissä, päihdehoitoyksiköissä, asumispalveluyksiköissä ja vankiloissa ja perusterveydenhoidossa. Jos potilas on raskaana, suunnitellaan häätöhoito raskauden jälkeen.

C-HEPATIITIN LÄÄKEHOIDON VAIHTOEHDOT:

• Maviret® (glekapreviiri + pibrentasviiri) 3 tabl x 1 ruoan kanssa otettuna 8 vko ajan TAI
• Epclusa® (sofosbuviiri + velpatasviiri) 1 tabl x 1 ruoan kanssa tai ilman 12 vko ajan

Lääkehoitojen teho on yhdenvertainen. Haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja niitä esiintyy vähän. Päänsärky, väsymys ja ripuli ovat yleisimpiä haittoja.

Ennen lääkehoidon aloitusta tarkista mahdolliset lääkeinteraktiot tietokannoista:

• Duodecim (Terveysportti): Lääkkeet ja maksa
• Liverpool HEP Interactions -tietokanta

Lääkehoito on potilaalle maksuton.

Häätöhoidon onnistuminen varmistetaan 4 vko kuluttua hoidon loppumisesta tutkimalla HCVNhO (SVR4).

• HCVNhO on negatiivinen: potilas on parantunut.
• HCVNhO on positiivinen: tuloksen tulkinnasta konsultoi erikoissairaanhoitoa
  • Vaikka lääkehoito on toteutunut asianmukaisesti, voi joskus tulos olla positiivinen ja vaatii jatkoseurantaa; tämä tehdään ESH:n ohjein.

Jos potilaalla epäillään maksakirroosia APRIn ollessa yli 1 ja lähettävällä yksiköllä on mahdollisuus suorittaa maksan elastografiamittaus, se tehdään maksakirroosin todennäköisyyden varmistamiseksi. Jos maksan elastografiamittauksessa ei todeta maksakirroosia (mittaustulos alle 12 kPa), suunnitellaan hoito normaaliin tapaan. Jos potilaalla varmentuu maksakirroosi, suositellaan maksan ultraäänitutkimuksen tekemistä mahdollisten maksasolusyöpäpesäkkeiden etsimiseksi jo hoidon perustasolla, esimerkiksi terveyskeskuksessa.

• Lääkehoidon onnistumisen jälkeen pitkäaikaisseurannoille ei ole varsinaista tarvetta.

• Hoidettu C-hepatiitti ei kuitenkaan suojaa uusilta tartunnoilta eli uusi sairastuminen on mahdollinen, mikäli riskikäyttäytyminen jatkuu. Tällöin uusia seulontanäytteitä on syytä ottaa matalalla kynnyksellä.  

• Mikäli potilaalle on kehittynyt maksakirroosi, hoidon seurantavastuu on ensisijaisesti erikoissairaanhoidossa (KYS gastroenterologian pkl).
  • Käypä hoito -suositus: Maksakirroosi

Läheteindikaatiot KYS Gastroenterologian poliklinikalle:

• yhdistelmäinfektio B-hepatiitin kanssa 
• maksakirroosi, epäily maksakirroosista (APRI yli 1 tai elastografiassa yli 12 kPa)
• edellinen hyvin toteutunut häätöhoito epäonnistunut
• potilas on raskaana (käytännössä hoito raskauden jälkeen ja äitipkl:n seuranta)
• vaikea lääkeaineinteraktio
• munuaisten vajaatoiminta (eGFR alle 60 ml/min)
• erityistilanteen lääkehoidon tarve (käytetään ESH:ssa tai konsultaation turvin):
  • Zepatier® (gratsopreviiri + elbasviiri), Harvoni® (sofosbuviiri + ledipasviiri), Vosevi® (velpatasviiri + sofosbuviiri + voksilapreviiri), ribaviriini (yhdistelmänä tarvittaessa).

Läheteindikaatiot KYS infektiotautien poliklinikalle:

• yhdistelmäinfektio HIVin kanssa

Lähete KYS Lastentautien poliklinikalle:

• alle 18-vuotiaat